Miten tästä tuli tälläistä 1

Tosi usein ihmiset kysyy, että mistä tää kaikki alkoi. Mä en oo koskaan osannut vastata, koska mä en tiedä. Mä en yhtään muista milloin tästä tuli sairaus. 

Muistan ekan kerran syömisen ahistaneen mua ylä-asteella. Tai en mä voi sanoa, että se olis ahistanu, en vaan syönyt koulussa lounasta, mikä nyt ei ylä-asteikäiseltä tytöltä mitään kovin ihmeellistä käytöstä ole. Olin normaalipainoinen, hoikahko ja jopa vähän urheilullinen. Itsetunto-ongelmat keskittyi silloin lähinnä naamaan ja meikkiin, ei kroppaan. 

Tässä mä oon kasiluokalla. Näytin terveeltä ja sitä mä olinkin.

2013 kesällä olin 'lihavimmillani'. Painoin reilut 60kg, mikä on melkeen 15kg enemmän kuin tällähetkellä. Muistan kun laitoin tän kuvan instagramiin, mut rajasin tosta biksujen yläosan alapuolelta. En siksi, että oisin pitäny itteeni läskinä, vaan koska en halunnut postata kuvaa missä mulla on naru-uikkarit jalassa :D

2014 talvi. Hoikistuin salitreenien takia ja ajatus laihduttamisesta tuli voimakkaammaks. Olin pudottanu kesästä noin 4-5kg. Olin itseasiassa ihan tyytyväinen itseeni näinä aikoina.

Kevät -14 alkoi olemaan vaikeampi. Kontrollointi alkoi, mutta se pysyi huomaamattomana. En kiinnittäny oikeastaan huomiota siihen mitä söin, määriin ehkä enemmänkin. Se kuitenkin meni aika nopeaa ohi.

Kesäkuussa oltiin matkalla perheen kanssa Nykissä. Vedin aamupalaks lettuja ja vaikka mitä, en tuntenu mitään syyllisyyttä tai pahaa oloa. Kaikki muuttui kun päästiin takasin Suomeen. Tässä vaiheessa paino nousi jonkinverran. 

Menin kesätöihin kaupan kassalle. Tauot oli lyhyitä, ja olin aina aamuvuorossa, että skippasin aamupalan ja lounaan. Tauoilla vedin nopeesti röökin ja kupin kahvia. Huomasin pian että painohan tässä rupeaa putoamaan mutta en kuitenkaan kiinnittäny niin kauheesti asiaan huomiota.

Ammattikoulun kolmas vuosi alkoi. Meillä oli työharjoittelu, joka kestä parisen kuukautta. Mulla oli erilaiset työajat kuin muilla, eli menin siis töihin silloin kun heillä alkoi lounastauko. Lounastauoille ei siis löytynyt seuraa, joten jätin syömättä. Kahvilla ja tupakalla porskuttelin menemään, kai mä jonkun suklaapatukan kävin viereisestä Lidlistä hakemassa, jos nälkä tuli. 

Kun koulu taas alkoi, mä huomasin olevani tosi huonossa kunnossa. Mun sydän hakkas hirveetä vauhtia kokoajan, mulla oli kylmä ja sairastelin flunssia paljon. Menin terveydenhoitajalle. 

'Miten sä nukut?'

'Miten sä syöt?'

'Syötkö sä ollenkaan?'

Ensimmäinen diagnoosi. 'Määrittämätön syömishäiriö'. Jäin koulusta hetkeksi pois.

Ahdistus kasvoi. En hyväksynyt, että mulla olisi syömisen kanssa ongelmia. Mua alkoi masentaa. En nukkunut paljon mitään, en jaksanut käydä koulussa. 

Menin uudelleen käymään lääkärissä, koska mun sydän edelleen oireili. Hoitaja kuulee heikon sivuäänen, josta aloitetaan tutkimukset.

Olin laihtunut muutamassa kuukaudessa +5kiloa, mitä mun kroppa ei kestänyt. Voi kumpa olisin saanut tämän lopetettua. Vuoden vaihteessa helvetti vasta alkoikin. Helvetti nimeltä bulimia.

Tammikuussa palasin kouluun, vaikka paino oli alle 50kg ja sydän huonona. Lanugoa oli tullut kasvoihin, mutta sheivasin sen pois. Olin koulussa muutaman viikon, kunnes kunto romahti ja koulu keskeytettiin. 

Oksensin kaiken mitä söin. Vedenkin mitä join, yritin saada ulos heti kun jano oli tyydytetty. Tätä jatkui kunnes oksensin muutaman kerran verta. Jouduin sairaalaan, jossa vatsa tähystettiin. Ruokatorvi oli ärtynyt ja vatsalaukussa näkyi jo osittain parantunut haava. En silti lopettanut oksentelua ja sain vielä toisenkin vatsahaavan, mikä tosin parani myös itsestään.

En muista vuoden 2015 kevättalvesta/keväästä lähes mitään. En uuttavuotta, en mun 19v synttäreitä, en vappua, en päättäreitä. Kaikki on kuin sumun peitossa.

Kesällä oksentelu jatkui, mutta itsetuhoiset ajatukset alkoivat vallata mielen. Viilsin kädet auki monesti, minkätakia en halunnut käyttää lyhythihaisia paitoja.

Omakuva oksetti mua, inhosin itseäni.

jatkuu